Kääretorttu ja muuta kohtuullista...

Kun on polvet kunnossa, vatsalihakset kipeinä treenistä (eli todistusaineistoa, että hötön alla jotain lihaksia on), alaspäin katsovassa koirassa melkein selkä suorana ja kantapäät maassa, innoissaan odottamassa ensi viikon hiukan kovempaa treeniviikkoa, kuka alkaa syömään? Kukahan, logiikan mastermind, eli minä itse!

Eilen iltaan asti meni normaalista, jopa kaverin bileissä pysyin suunnitelluissa rajoissa, lähdin kotiin ajoissa, etten vaan syö väsymykseen syömään, ja kotimatkalla sain jonkun itsesäälikohtauksen ja ostin kaupasta (damn kun pitää olla yhteentoista asti auki!) kääretortun, ison karkkipussin ja 500 grammaa viinirypäleitä. Söin ne kaikki siinä illalla. Tänään söin sokerittomat muffinssini loppuun ja vedin taas ison pussin karkkia (siis munakkaan ja neljän ison voileivän lisäksi ja toisen viinirypälesatsin lisäksi, muistaakseni). Ja vaikka kaduttaakin, ja vaikka tiedän, että on typerää, aion vielä mennä kauppaan ostamaan lisää, no ehkä en karkkia, mutta jotain pullaa tai jotain hyvää. Joudun kyllä valvomaan aika myöhään kouluhommissa, koska nehän aina kannattaa jättää sunnuntai-iltaan, mutta silti... Vaikka normaalisti en yleensä joudu aamuyöhön asti valvomaan, kuten varmasti tänään joudun, en silti edes poikkeustilanteissa haluaisi joutua turvautumaan vanhoihin keinoihin paeta stressiä syömällä. Koska siitä luulen olevan kyse. Ja siitä, että on sunnuntai, ja en saa kouluruokalasta ruokarytmini pelastavaa lounasta, ja joutuisin ihan itse pohtimaan, mitä tänään söisin. Koska kun joudun sitä itse pohtimaan, on vastauksena tietysti jotain makeaa.

Karkin syönti ei vielä niin hirveästi harmita, koska kyllähän "normaalitkin" ihmiset välillä tyhjentävät pussin yhdessä hujauksessa. Mutta se kääretorttu. Tunnen monia ihmisiä (normaalipainoisia, minua lihavempia ja yllättäen laihempia), joita ajatus kokonaisesta kääretortusta ällöttäisi. Eihän se kohtuutta ole lainkaan, ja vaikka vähän jotenkin huimasi ja janotti, ihan vanhalla tutulla syöntitarmolla söin kääretortun ihan kevyesti. Vatsaraukka :(. Yöllä ja tänään onkin lievästi ilmavaivoja ollut...

No, ainakaan ihan kauheaa morkkista ei ole vielä iskenyt. Yleensä kunnon mässäilyä minulla seuraa itkupotkuraivarikohtaus, jonka kestämiseen tarvitaan lisää makeaa. Nytkin lähinnä enemmän nälkä kuin makeanhimo, mutta kyllä vielä vaikka tänään pitäisi taas punnita ja mitat ottaa, ostan ainakin suklaata ja jotain muuta illaksi. Hyvä käyttää elämäntapamuutosblogiaan huonojen päätösten perusteluun... mutta ei kai tämä yritys tähän kaadu, elämä jatkuu, huomenna koulua, unirytmistä yritän varmaan saada kiinni, ja sitten taas perusarkea, jossa pääsee "riehumaan" jumppatunneille ja syömään kunnon perusruokaa.

Polvet ok!

Olen ottanut tämän viikon aika rauhallisesti, ja polvia ei ole enää sattunut. Ensi viikolla otan taas tiukemmin, yritän saada kasaan 7 tuntia hikiliikuntaa ja 3 joogaa/pilatesta/venyttelyä. Olen huomannut, että jaksaa treenata paremmin, kun välillä tekee etenkin keskivartalo syviä lihaksia, jotka aina välillä unohdan. Ja huomaa kyllä nykyisestä vyötärön kunnosta, että on unohtunut.

Syömisten suhteen on sujunut aika hyvin. Olen vähän jo syönyt omia muffinsseja, mutta niissä on jotain 70 kcal/100g, joten 200 grammaa ei tuskin ole kaatanut projektiani. Tänään on herkkupäivä ja kaverin synttärit, eli siellä sitten otan palan kakkua ja se on siinä.

Sitten taas viikoksi EI!!! kaikille herkuille, ja normaalia ruokaa.

Sokerittomia muffinsseja!

Kyllä, makeanhimo jatkui tänään! Söin kyllä aterioilla ihan kunnolla, join rasvatonta maitoakin. Mutta nyt tein sitten "terveysmuffinsseja", ihan hyviä tuli!

Laitan reseptinkin tähän, etten unohda:




1 dl täysjyvävehnäjauhoja
0,5 dl kauraleseitä
2 tl leivinjauhetta
0,5 dl vettä
1 kananmunan valkuainen
2 banaania

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi ja valkuiainen, sekoita. Soseuta banaanit ja sekoita taikinan joukkoon. Laita uuniin n. 200 asteeseen n. 15 min.

12 kpl pieniä tuli, joista olen jo syönyt kaksi. Syön varmaan vielä kaksi, kun ne ovat vähän jäähtyneet, ja loput pakastan. Toivottavasti muffinssihimo vähän näillä katoaa, vaikka maultaan eivät nyt sokerittomuudesta johtuen huippuja olekaan.

Ystävänpäivän makenhimot ja liikunnan ilo

Ajattelin kokeilla kuvien liittämistä blogiin, jos tästä tulisi vähän kivemman näköinen. Tuossa siis sotkuisella työpöydälläni iltapala. Karamellirooibosta, makea omppu ja rasvaton jogurtti ystävänpäivän kunniaksi!

No joo, olen kyllä koko ystävänpäivän tapellut itseni kanssa. Muffinssihimot iskivät lounaan jälkeen ja asiaa ei yllättäen helpottanut muffinssireseptien etsiminen Kotikokki.netistä. Käytin varmaan tunnin "kallisarvoista" gradun kirjoittamisaikaa kuolaamalla muffinssien kuville. Päättelin lopulta, ettei eilisen salaateissa ollut tarpeeksi energiaa/hiilihydraattia/proteiinia/rasvaa, joten lisäsin päivällisen salaattiin rypsiöljyä ja söin ruisleivän palan, pääruoaksi oli possukastiketta. Makeaa tekee vielä vähän mieli (en syönyt vielä iltapalaa, otin vain kuvan ja juon nyt rooibosta, nam).

Toisaalta liikunnassa on tullut tänään ahaa-elämyksiä. Olin aamulla kuntosalilla, ihan kivasti meni, mutta iltapäivällä olin venyttelyssä ja kesken pakaravenytyksen pohdin, että 1) tämähän on itsestä huolenpitoa parhaimmillaan ja 2) tekisi mieli vähän päästä pomppimaan oikein kunnon jumppatunnille :). Olen nyt kuitenkin varovainen polvien takia, huomenna kuitenkin spinning aamulla, että vähän energiaa ja yleistä levottomuutta saa siihen purettua.

Joka tapauksessa, hyvää ystävänpäivää mahdollisille lukijoille!

"Normaalit" ruokailutavat, edit.

Luin äsken Tavoitteena terveempi elämä -blogista löytäneeni Painavaa asiaa kevyemmästä elämästä -oppaan. Laitan sen nyt tähänkin, että löydän motivaatiopulan tullessa. Varsinaisesti mitään uutta siinä ei tullut, mutta se vaan iskostui taas mieleen, että normaalisti syöden pysyy normaalipainossa. "Normaali" tietenkin käsitteenä on aika kiistanalainen, kuka päättää mikä on normaalia? Mutta tarkoitan sitä, että nälkäänsä syödään monipuolisesti ja arkiruokaa, liikutaan mahdollisimman, paljon energiaa sisältäviä tuotteita syödään kohtuullisesti. Ja vasta näiden jälkeen tulee tärkeysjärjestyksessä omat kilogrammat.

Tuli hyvä fiilis tuosta oppaasta, se lujitti mun uskoani siihen, että minun ei tarvitse nälkää nähdä. Tietysti haluan edelleen laihtua, mutta haluan myös onnistua pitämään painoni alhaisena, ja luulen, että se juuri onnistuu rennolla ja "normaalilla", kevyellä ja monipuolisella ruokavaliolla. Nyt ainakin tuntuu, että ruokavalio on hyvä. Vähän muffinssit ovat edelleen mielessä, oli se eilinen mustikkamuffinssi kyllä niin hyvä. Toisaalta tänäänkin olen syönyt mahtavan hyvää salaattia, ja illalla vielä ykkösviiliä ja omenaa. Ai niin, ja punnitus ja vyötärön mittaus. Mittaan vasta juuri ennen iltapalaa, samalla tavalla kuin viime viikolla (muistaakseni). Luulisin, että viime viikon "muffinssiturvotuksien" (siis viikko sitten lauantaina tein pellillisen muffinsseja ja söin ne kaikki, siihen nähden menee todella hyvin :)) lasku vie painoa alaspäin, eli varmaan vielä ei kunnolla näe, onko massaa ja erityisesti sitä vyötäröhöttöä lähtenyt. Parin tunnin päästä näkee ainakin jotain tuloksia, peukut pystyyn! :)

edit!
Eli vielä niitä mittaustuloksia, etten unohda: paino 59,5 ja vyötärö 92. Ehkä turhaa tosiaan vertailla viime sunnuntain tuloksiin, mutta ainakin nyt turvotukset ovat suurinpiirtein lähteneet. Tästä on hyvä mennä nukkumaan je huomenna uuteen viikkoon!

Työlauantai ja karkkipäivä :)

Tänään oli mun karkki/herkkupäivä, ja kävin iltapäivällä syömässä mustikkamuffinssin kahvilassa. Että oli hyvää. Meinasin ensimmäisen suupalan jälkeen hylätä kaikki elämäntapamuutokset ja rynnätä kotiin tekemään itselleni pellillisen muffinsseja. Onneksi mulla oli siinä valtava kuppi vihreää teetä, jolla sitten yritin huuhtoa makua suustani. Onnistuin, ja lähdin takaisin kirjastoon hommiin. Täytyykin muistaa, että on hyvä syödä/juoda jotain makean jälkeen, jottei maku ainakaan jää himottamaan suuhun.

Ehkä hermoilin vähän turhaan yhdestä muffinssista, mutta todellakin yhdestä suupalasta se mässäysputki alkaa. Ja ruokahalu kasvaa syödessä, ainakin mulla. No, ensi viikon lauantaina sitten taas uusi herkkupäivä.


Huomenna punnitsen itseni ja mittaan vyötärön ympäryksen. Jännittää vähän nähdä, onko mitään tapahtunut. Peukut pystyyn :) !

Polvet kipeinä, jos kokis auttaisi :)

Polvet on kipeät edelleen. Treenaan ehkä liikaa, ja luulen, että nyt ainakin alussa multa lähtee etenkin jaloista pois painoa, ennen ainakin on ensin raajat ohentuneet. Ehkä rupean käymään vähän kevyemmissä jumpissa, jotka rasittavat vähemmän polvia. Tanssitunteja, pilatesta, spinningiä, keppijumppaa.

Vyötärö tuntuu yhtä lössöltä kuin aina ennenkin :(. No, sunnuntai-iltana vasta käyn vaa'alla ja mittaan vyötärön ympäryksen, niin näkee, onko jumpista ollut hyötyä ja olenko syönyt oikein. Herkkuja en ole syönyt yhtään, paljon hedelmiä ja salaattia. Toisaalta annoskoot ovat olleet aika isoja, ja olen käyttänyt salaatissa oliiviöljyä, ja välillä sitä lorahtaa vähän enemmän. Pääruoat olen syönyt joko koulun ruokalassa tai sitten tehnyt itse, en ole syönyt perunoita, riisiä, pastaa tai leipää. Saa nähdä, mihin riittää.

No, nyt vietän rauhallista koti-iltaa yle areenaa katsellen, pepsi maxia juoden. Huomenna on varsinainen "karkkipäivä", ja nyt tekee eniten mieli muffinssia (tai muffinsseja :), mutta yritän opetella kohtuuden herkutteluun). Olen suklaalakossa, joten joku muu muffinssi, taidan oikein mennä johonkin kahvilaan nautiskelemaan :). Viikonlopusta tulee vähän tylsä, joudun tappelemaan gradun kanssa, mutta on se parempi tehdä jotain senkin asian eteen kuin panikoida sitä.

Ehkä mun pitäisi miettiä, mitä tähän blogiin haluan laittaa. Ehkä kuvia? Ainakin olisi kiva saada johonkin näkyviin painon ja vyötärön kehitys (jos sitä tapahtuu... :)). Mutta ei tänään, nyt vaan rentoudun ja kohta nukkumaan.

Karamellirooibosta ja lukemista

Välillä taukoa koulujutuista, päätin tulla lueskelemaan blogeja nettiin, ja näemmä kirjoittamaan tänne, ja nauttia ihanasta karamellirooiboksesta, jota yleensä säästelen erityishetkiin. Tai ehkä tänään oli erityishetki. Menin kuitenkin lihaskuntojumppaan, ja jaksoin! En vain puuskuttanut perässä, vaan tein täysillä! Ja oli kivaa! Jumpan jälkeen söin vähän enemmän kuin yleensä, mutta en mitenkään ähkyyn saakka, joten olen ihan tyytyväinen.

Olen liittynyt Keventäjät-sivustoon, ja yllätyin positiivisesti, vaikka vähän kallis se on opiskelijabudjettiin nähden. Todella paljon painonpudotukseen liittyviä artikkeleita, joissa maalaisjärki ja ihmisymmärrys ovat etusijalla. Kaikilla on omia painonpudotuksen ratkaisuja, ja eri keinot sopivat eri ihmisille. Eikä negatiivisella asenteella pääse mihinkään. Kun uskoo itseensä ja ei ole liian ankara itselleen, pärjää kyllä. Niin mäkin aion. Ja lisäksi oli tekstiä jojottelusta, kuinka usein jojottelijoista tulee niitä kaikkein lihavimpia. Yritän nyt parhaani, etten jojottele enää ikinä, että nyt löydän ne elämäntavat, joita haluan jatkaa tässä ja tulevissa elämäntilanteissani. Nonni, toivottavasti inspiraatio/motivaatio kestää! :)

Eikös tässä jo voisi tulla tuloksia... :)

Johan tässä jo kaksi päivää on elämää muutettu :). On sujunut hyvin, eikä ole tullut mitään herkkuhimoja, olo on hyvä. Tänään en bodypumpissa oikein jaksanut tehdä täysillä, mutta huomenna on uusi päivä ja uusi jumppa, johon voi sitten keskittyä paremmin. Polviin on vähän sattunut, mutta huomenna menen uimaan, ettei ainakaan polvet rasitu.

Eipä kai sitten muuta :).

En jaksanutkaan muuta mittailla kuin vyötärön (95 cm) ja vaa'alla kävin (63,4 kg). Vähän välillä, niin kuin nyt, onko järkevää laihduttaa, kun kuitenkin olen normaalipainoinen painoindeksin mukaan. Toisaalta keskivartalolihavuus koko ajan kolkuttelee oven takana, ja elämäntavat ovat tosiaan kamalat. Mutta tänään on ollut ihan ok päivä. Jos tämä tästä nyt lähtisi, pikkuhiljaa, omalla painollaan... :)

Pinkin Pingun arvonta

Jos kukaan tätä lukee (ei varmaan :)), mutta jos! niin Pinkin Pingun blogissa on arvonta ja palkinnot ihanat! :) (Vou, osasinkohan nyt oikein linkittää tuon, näemmä, alankin olla aika pätevä blogin käytössä... :))

Vihdoin alkaa nukuttaa, taidan pohtia laihduttamista, tai siis elämäntapamuutosprojektiani, huomenna. Ehkä merkitsen jotain mittoja ja ehkä kuvan alkutilanteesta... ehkä :).

Motivaation hakua

Tietysti heti aloitin täydellä teholla taas laihduttamaan, ja sitten taas kun ei mennyt täydellisesti söin aika lailla herkkuja, kun enää ei ollut mitään väliä. Eli joo "elämäntapamuutos" käynnissä... No, elämäntapamuutoksessa se nyt ei sitten haittaa. Huomenna on uusi päivä, "yksi" herkuttelupäivä ei haittaa. Ainakin optimismia peliin, ei mistään tule mitään, jos vaan makailen kotona (niin kuin torstaina, ja tänään) ja harmittelen, että olen lihava. Tällainen minä nyt olen. Ja haluan pitää parempaa huolta itsestäni. Koska olen sen arvoinen :) ... Kliseistä joo, mutta tavallaan totta.

Tämä blogijuttu on vähän hankala, pitääkin miettiä, miten saisin blogista vähän kivemman näköisen. Pitääkin katsella muiden blogeista vähän mallia, kun unta en tunnu saavan.

Alku

Olen jo pitkään miettinyt laihdutusblogin aloittamista, ja nyt päätin sen tehdä. Haluisin, että edes mahdollisesti joku pystyisi lukemaan ajatuksiani laihduttamisesta. Tuntuu välillä, että olen todella yksin tämän asian kanssa.

En ole (vielä) ylipainoinen, mutta syön epäterveellisesti, ahmin usein niin, että melkein oksennan. Se masentaa. Välillä laihdutan kauhealla kiireellä ja tuskalla, olen kerran onnistunut, mutta sitten paino nousee takaisin taas uuden ahmimiskauden seurauksena. En siis tällä kertaa vain laihduta, vaan yritän muuttaa elämäni terveemmäksi ja oloni paremmaksi pysyvästi. Blogin nimi tuli mieleen, kun ajattelin, etten yritä kiirehtiä asian kanssa, vaan kuuntelen kroppaani ja yritän parhaani.