Kun on polvet kunnossa, vatsalihakset kipeinä treenistä (eli todistusaineistoa, että hötön alla jotain lihaksia on), alaspäin katsovassa koirassa melkein selkä suorana ja kantapäät maassa, innoissaan odottamassa ensi viikon hiukan kovempaa treeniviikkoa, kuka alkaa syömään? Kukahan, logiikan mastermind, eli minä itse!
Eilen iltaan asti meni normaalista, jopa kaverin bileissä pysyin suunnitelluissa rajoissa, lähdin kotiin ajoissa, etten vaan syö väsymykseen syömään, ja kotimatkalla sain jonkun itsesäälikohtauksen ja ostin kaupasta (damn kun pitää olla yhteentoista asti auki!) kääretortun, ison karkkipussin ja 500 grammaa viinirypäleitä. Söin ne kaikki siinä illalla. Tänään söin sokerittomat muffinssini loppuun ja vedin taas ison pussin karkkia (siis munakkaan ja neljän ison voileivän lisäksi ja toisen viinirypälesatsin lisäksi, muistaakseni). Ja vaikka kaduttaakin, ja vaikka tiedän, että on typerää, aion vielä mennä kauppaan ostamaan lisää, no ehkä en karkkia, mutta jotain pullaa tai jotain hyvää. Joudun kyllä valvomaan aika myöhään kouluhommissa, koska nehän aina kannattaa jättää sunnuntai-iltaan, mutta silti... Vaikka normaalisti en yleensä joudu aamuyöhön asti valvomaan, kuten varmasti tänään joudun, en silti edes poikkeustilanteissa haluaisi joutua turvautumaan vanhoihin keinoihin paeta stressiä syömällä. Koska siitä luulen olevan kyse. Ja siitä, että on sunnuntai, ja en saa kouluruokalasta ruokarytmini pelastavaa lounasta, ja joutuisin ihan itse pohtimaan, mitä tänään söisin. Koska kun joudun sitä itse pohtimaan, on vastauksena tietysti jotain makeaa.
Karkin syönti ei vielä niin hirveästi harmita, koska kyllähän "normaalitkin" ihmiset välillä tyhjentävät pussin yhdessä hujauksessa. Mutta se kääretorttu. Tunnen monia ihmisiä (normaalipainoisia, minua lihavempia ja yllättäen laihempia), joita ajatus kokonaisesta kääretortusta ällöttäisi. Eihän se kohtuutta ole lainkaan, ja vaikka vähän jotenkin huimasi ja janotti, ihan vanhalla tutulla syöntitarmolla söin kääretortun ihan kevyesti. Vatsaraukka :(. Yöllä ja tänään onkin lievästi ilmavaivoja ollut...
No, ainakaan ihan kauheaa morkkista ei ole vielä iskenyt. Yleensä kunnon mässäilyä minulla seuraa itkupotkuraivarikohtaus, jonka kestämiseen tarvitaan lisää makeaa. Nytkin lähinnä enemmän nälkä kuin makeanhimo, mutta kyllä vielä vaikka tänään pitäisi taas punnita ja mitat ottaa, ostan ainakin suklaata ja jotain muuta illaksi. Hyvä käyttää elämäntapamuutosblogiaan huonojen päätösten perusteluun... mutta ei kai tämä yritys tähän kaadu, elämä jatkuu, huomenna koulua, unirytmistä yritän varmaan saada kiinni, ja sitten taas perusarkea, jossa pääsee "riehumaan" jumppatunneille ja syömään kunnon perusruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti